everything is good as long as i'm getting thinner.

loma on aika helvetin tylsäää, anteeks oon kauhee marisija.
huomenna vähän shopping, ehkä se piristää. toivottavasti..
mmm toisaalta oon aika hyvällä tuulella, koska en oo syöny tänään melkeinpä mitään.
tai no, karkkia on tullut vähän syötyä ja juotua limsaa, mutta ruokaa en oo syöny.
ja tuli illalla lenkillä ja pyöräillessä kulutettuakin aika paljon. eiköhän tää tästä!

huomenna tosin siä shoppailemas on varmaan pakko syödä jotain roskaruokaa. :s
pakko hakee vaikka vaan subista joku vege, kaveritki ihmettelis muuten.
ja muuten yritän olla nyt syömättä hirveesti. pakko tän ahmimiskierteen joskus loppua.

nyt voisin alottaa kirjoittamaan novellia, mun ekaa novellia!
oon keksinyt jo aiheenkin, juoni on vielä vähän hakusessa.
oon niin ylpee jos saan ees kirjotettua sen loppuun asti.
luovutan aina kaikessa.

ps. en varmaan kauvaa jaksa pitää tätä blogia, kun ei kukaan tätä näe lukevankaan.. tai laitan yksityiseksi. :p

ok

Huomasin tänään, että Krisse taitaa olla joku mun toinen persoona.
Krisse ei tarvitse ketään, Krisse on ylimielinen, itserakas narsisti.
Krisse on paras, Krissessä ei ole virheitä. Krisse ei katso ärsyttävien ihmisten päälle.
Krisse ei moikkaa tuttuja. Krissellä on kova kuori, ei sydäntä.
Se on vähänkuin mun puollustusjärjestelmä, en saa kiintyä ihmisiin liikaa.
Petyn kumminkin jossain vaiheessa.

Krisse pitää meikkaamisesta ja on hyvännäköinen, paremman näköinen kuin kukaan muu.
Krisse saisi kenet haluaa, mutta ei halua ketään, ei tarvitse ketään.
Krisse laihduttaa kokoajan, Krisse ei tykkää syömisestä.
Krisse on myös liikunnallinen.
Krisse on mun vastakohta, Krisse ei ole läheisriippuvainen, ei lihava, eikä ruma.
Krisse on paras.

torjunta tekee muurin ympärillesi

Äsken oli terapia, ei voi muuta sanoa ku paskaa.
Eka kerta siä oli ihan jees, mutta nyt ei kyllä. Se vaan jauhaa kaikesta turhasta, kyselee multa vääriä kysymyksiä ja vähättelee mun vastauksia niihin vääriin kysymyksiin. Ei se tajuu.
Tai sitten vika on mussa, mutta ehei ei se niin voi olla.
Ehkä en vaan halua apua.

Ihanaa, tänään perjantai eli näkee kullan. ♥
Sitä ennen pitää siivota ja käydä kaupassa ostelemassa meikkejä sunmuuta..
Kaamee siivoaminen aina täs kämpäs, kun heittelen vaatteita lattialle ja aattelen et siivoon sitten perjantaina. Vois ostaa kaupasta samalla semmosia koristelu kynsilakkoja jos löydän niitä jostain.. Tekee mieli tehdä jotkut hienot kynnet pitkästä aikaa. Ja uusia meikkejä mm. ♥

Mua vähän ihmetyttää, kun en oikeesti muista mitään mun lapsuudesta.
Onkohan se ihan normaalia? Kaikki mun kaverit muistaa kaikkia pikku juttuja ala-asteelta, joita mä en todellakaan muista. Mietin aina, että ei mulla oo mitään erityisen negatiivista ollut lapsuudessa, mutta ehkäpä mä en vain muista? Tai en alitajunnaisesti halua muistaa..
Outoa.

Kokis loppu. Jäin taas siihen koukkuun. :--(
Pakko ostaa tänään lisääääää. äääää taas tämmönen sekava fiilis.
söldkgsöldgksdölgsödlfsdäfäpghpofghödgdfg. Ok?
Huvittais laittaa itestäni kuviaki tänne, mutta ei pysty ettei kaikki bustaa. Plää.

Poistin eilen fb:stä kaiken turhan, kuvat, merkinnät, melkein kaiken seinältä.
Ahistaa kun kaikki voi sieltä lukea mun juttuja,
poistan joskus varmaan ton kokonaan.
En vielä nyt halua, koska chatti on niin kätevä. Muuten kyllä poistaisin heti.
Mutta nyt pitäis varmaan alottaa se siivoaminen..

ps. loma♥

mä nukun liikaa

Luojan kiitos menkat alko ihan normaalisti, turhaa taas panikoin saatana.

Kuuntelussa nyt Julma-Henri & Syrjäytyneet - Psykoterapia (2010).
Nää sanat on niin totta, jopa noiden biisien nimien järjestys on niin totta.

1. alku

2. kipu

3. minä? 

4. mistä?

5. miten?

6. ahdistus

7. masennus

8. itsetunto

9. toipuminen

10. tunteet osa 1

11. tunteet osa 2

12. minä

Olin äsken kuraattorilla, tietty nukuin pommiin ja olin myöhäs.
Onneks se ei siitä mitää sanonu. Mutta ei tuosta kyllä oo mitää hyötyäkään,
se on ihan uus kuraattori, eikä mikää hyvä kyllä.
Ihan mukava, mutta jaarittelee vaan niitä näitä.

Mitähän tänäään tekis.. Ainaki lenkillä käyn ja katon telkkaria. - mielenkiintoista.
Tietokoneella istuminen on vähentyny, telkkarin katsominen taas lisääntyny.
Aika menee nopeesti, kun kattoo salkkareita, simpsoneita, sunmuita..
Onneks musiikki on keksitty, nää lyriikat kertoo niin musta.

Vois käydä kaupas ja tehdä jotain herkkua tms tänään..
Olis edes jotain erilaista tekemistä tähän perus päivään.

muuten, miks eka on unettomuus ja sitten nukkuu liikaa? en tajua

sorry for party rocking

Menkat sais jo pian alkaa, muuten saan todella huolestua.
Mietin kokoajan, että aaa apua mitä jos oon raskaana,
en pysty miettiä mitään muuta.
Teenkö abortin? Tai no, teen abortin. Kai..

Onneks kultakin tietää, että panikoin tätä niin voin sille edes puhua.
Kavereille tms, ei todellakaan sanaakaan.
Jos menkat ei tällä viikolla ala, pitää puhua äidille.
Ja tehdä raskaustesti, hyi hemmetti. Pelkään sitä odotuksen tunnetta.
Onko se positiivinen?

Ja mun piti olla se tyttö jolle ei tapahdu tämmöstä!
Mun päiväkirjakin kuulostaa pian joltain salkkareiden Pepin päiväkirjalta.

Tuntuu, että kaikki raskauden alkuoireet mätsää muhun.
Kusettaa kokoajan, rintojen arkuus, tuntuu että jopa turpoaisin kokoajan suuremmaksi.
Toivottavasti vaan kuvittelen, ja nää oireet enteilee menkkoja tms.. :s
Tää pelon tunne on inhottavin ikinä! Alkais jo vaan ne menkat.

Mutta munhan vika tää on, olis pitäny ajatella selvemmin...

all i want is a place to call my own

Niin vaan meni taas viikonloppu tosi nopeeta, nyt jo maanantai.
Ihan liian nopeeta, ikävä kultaa. ♥ intti on perseestä.
Tuli lauantaina taas vähän ryypättyä kavereiden kanssa ja kulti oli sitten kuskina.
Oli ihan kiva ilta ja yö varsinkin. ♥

Nyt pitäis jaksaa taas kouluun.
Tai olis jo aiemmin pitänyt mutten jaksanut mennä.
Vasta vipoille tunneille sitten. Ei vaan oo sitä motivaatiota.
Terapeutin mielestä mun pitäis saada joku uus harrastus, että löytyis mielenkiintoa edes johonkin.
Mietin, että voisin koittaa alkaa kirjoittamaan vaikkapa novelleja. Ja runoja ja kaikkea tämmöistä. Kirjailijan ura olisi kuitenkin aika kiinnostava.
Lenkillä nykyään käyn jokapäivä, joten sen nyt varmaan voi myös laskea yhdeksi harrastukseksi.
Ja kirjoitanhan mä kumminkin tänne blogiin. Edes jotain sisältöä tässä elämässä.


Ahdistavaa, että pian on syysloma.
Pelkään jo sitä yksinäisyyttä ja ikävää. Toimettomuutta.
Vaikka tosi ihanaa, että ei tartte käydä koulussa, eikä myöskään lintsata.
Tää vaan tuntuu niin sekavalta. Tää kaikki.


En tiedä edes mistä kirjoittaisin tänne, kun päässä pyörii miljoona asiaa yhtäaikaa.

Times are looking grim these days 
Holding on to everything 
It's hard to draw the line 
And I, I'm hiding in this empty space 
Tortured by my memories
Of what I left behind

goin' down

Tänään on se kauan odotettu perjantai, oon siks aika hyvällä tuulella jopa.
Paitsi nukuin 12-16, koska sitten aika menee nopeempaa. Unilääkkeet on käteviä.
Niinjoo, pitää muistaa poistaa sivuhistoria ennenkuin poikaystävä tulee meille.
Ja pitäis siivota myös, kaikki vaatteet lattialla.
Ja mennä lenkille, tuli taas syötyä vähän liikaa.
Ja lakata ne kynnet, se kun on taas jäänyt.

Huomenna pitäis vissiin taas vähän partyparty.
Ei ees hirveesti huvita. 
Mutta onneks tulee kavereita vähän kauvempaa niin se on kivaa.
Paitsi toisaalta oisin kyllä kultin kans mieluusti ollut koko illan. Nojaa..

Mua ärsyttää tosi paljon, 
kun mä joudun aina pyytämään mun kavereita jokapaikkaan.
Ei ne ite mua pyydä, paitsi tosi harvoin.
Nytkin ollaan peräkkäisinä päivinä nähty, 
koska mä oon pyytänyt.
Heitin koulussa, että jos nähtäis tänäänkin, 
mutta eipä oo kavereista mitään kuulunu.
Muutenki mulla on tosi vähän kavereita ja sitten nää mun kaveritkaan ei jaksa kattella mua. Jeejeeekivaa.


Toivottavasti viikonloppu vähän piristäis mua.
Arki on niin vitun perseestä, haluan aina vaan, että aika menis nopeempaa.
Voisinpa nukkua koko päivän/yön, käydä koulussa ja tulla takaisin nukkumaan.
Ja herätä perjantai-iltana. Viikonlopuksi.
Pian on jo syysloma. Ennen se olis ollut jeeeeee.
Nyt, mitä vittua mä teen? Nukun päivät pitkät? Istun koneella?
Angstaan yksin? Jos ei kaveritkaan mua mihkään pyydä,
niin mitä muutakaan mä voisin tehdä. Neljän seinän sisällä koko viikko.

Took me down to the river, 

So I could drown, drown, drown. 

Looking up trough the water,

I kept sinking down, down, down

Tuntuu niinkuin uppoais vaan kokoajan syvemmälle tähän paskaan.
Tähän mun toimettomuuteen, jaksamattomuuteen, säälittävyyteen.
Pian oon siinä niin lujasti kiinni, etten pääse enää irti.
Mut pistetään hoitoon, julistetaan hulluksi.
Perhe ja kaverit, poikaystävä kaikkoaa. Sitäkö mä haluan?
Mä haluan olla iloinen ja haluan tutustua uusiin ihmisiin, olla positiivinen.
Mutta en mä vaan pysty. Aina tulee takapakkia.
Tiputan kypärän maahan, meinaan ruveta itkemään, mikään ei suju.
Miks tää jatkuu näin? Ei tää voi jatkua näin..

I can't wait to rip my eyes out and look at you,
Peace through pain is precious,
'specially when it's done by you.

i don't care if it hurts, i want to have control. i want a perfect body, i want a perfect soul.

On tää maailma vaan niin perseestä.
Media syytää kokoajan laihojen kauniiden naisten kuvia ja sen takia mulla tulee huono omatunto syömisestä.
Juon kahvia kokoajan, koska se toimii mulla kuin laksatiivi.
Jos syön itseni täyteen, mulla tulee ihan paska fiilis.
Ja rakastan sitä tunnetta, kun herää aamulla, eikä oo syöny mitään, on ihanan hoikka olo.

Jos mulla ei olis poikaystävää olisin varmaan ihan hullu.
Pitäis vielä metsästää miestäkin, olla kauniimpi ja laihempi.

Katoin äsken Innan 10 minutes -musavideon.
Ajattelin, että mäkin haluun olla yhtä laiha. Haluan, että mun luut näkyy.
Wehearitissä mun katseen vangitsee sellaiset kuvat, joissa näkyy jonkun tytön reidet, jotka ei ota yhteen. Mäkin haluan semmoset. Laihat laihat reidet.
Okei, toisaalta en ees ite pidä laihoista, niinkuin "in real life", mutta media saa sen näyttämään niin helvetin hyvältä, että mäkin haluan olla yhtä laiha.
Tänään siis lenkille.

Ootan jo hirveesti seuraavaa terapiaa.
Haluaisin puhua jollekkin.. Tai puhua mun ongelmista jollekkin. Tai oikeestaan vaan puhua musta itsestä jollekkin, tuntematta itseäni itserakkaaksi..
Se käski mun miettiä joitain juttuja joista haluaisin puhua.
Toisaalta keksin varmaan tosi helposti niitä asioita, mutta ei silti houkuta vapaaehtosesti puhua sille niistä asioista, hankalaa.
Haluaisin ehkä puhua näistä:

• Mua ärsyttää kaikki ihmiset koulussa, joka paikassa. En tiedä miks.

• Mulla on hyviä hetkiä, huonoja hetkiä ja tosi huonoja hetkiä.

• Unettomuus

• En pysty syödä hyvällä omallatunnolla, tunnen itseni lihavaksi

• Häpeän itteeni jopa koulussa, tää on tosi outoa, koska oon aina ollut tosi itsevarma

• Pelkään tehdä tuttavuutta, ennen oon ollut tosi avoin

• Haluan aina mahdollisimman äkkiä kotiin jokapaikasta, varsinkin koulusta

• Koulu ahistaa mua tosi paljon, niinkuin varmaan kaikkia, mutta mua ahdistaa niiden ihmisten takia

• Ja monia muita..

Oikeesti, miten saisin pidettyä itteni kurissa? Mulla on kokoajan nälkä.
Sitten oksettaa, kun oon syönyt. Vaikka en ees söisi paljon. Ja haluaisin kyllä laihtuakkin ihan hirveesti.
En tajua miten anorektikot pitää itsensä kurissa, ite en pysty siihen. Toisaalta ehkä hyväkin..

PS. Kertokaa mulle tämmösiä blogeja, jotka on aika henkilökohtasia? Oli sitten anorektikoiden tai masentuneiden tai normaalien ihmisten. Olis niin kiva lukea muidenkin omia. =)

joka kaupungissa muutama hassu

Pian päivän kohokohta, salkkarit ja jätskiä, sitten kylpyyn ja nukkuun. ♥
Niinjoo kynnetki pitäis lakata, näyttäis ees ulkosesti siistityltä.
Huomenna uusintakokeet, yritin lukea, yritin ihan oikeesti. ei jaksa.
Oispa jo perjantai, viikonloppu. Vaikka viikonloput onki ihan liian lyhyitä.
Näkee kullan. ♥ Ääää en jaksa odottaaaa..

voisko ne sun robottis myös elää tän mun elämän,

juossu ku hullu, elävä kuollu, 

mä oon ollu liian kaua päissään, 

mä oon ajattelematon, pysy täällä järjissään.

Tää ainainen mässääminen alkaa ottaa omalletunnolle.

Tulee aina huono fiilis ku syö jotain, mähän lihon tästä vielä!

Oon ihan normaalipainonen enkä nyt ehkä mikään anorektisen laihakaan haluis olla,

mutta hoikka kumminkin. En ainakaan haluais lihoa tästä enää.

Syön oikeesti kokoajan, en pysty kontrolloimaan. Se on ahistavaa.

Weheartit ei auta asiaa, kun siellä on kaikkia thinspo kuvia sunmuita.

aaa huomenna pitää yrittää vähentää syömistä ees vähän.

hiljaa hyvä tulee?

rakas

Toiset nuorena nukkuu, joskus se pelko uniin kulkeutuu, 

Sitten sinä oot siinä, silität mun hikistä päätä, joku taika sulla on, sillä, 

Sinä vain, sinä vain, saat mut luottamaan, meillä on aikaa, 

Sinä vain, sinä vain, sinä vain, saat mut tuntemaan, että mä kelpaan.

Oon onnekas, kun mulla on niin ihana kulta.

En oo yksin, vaikka välillä tuntuukin yksinäiseltä.

Mulla on aina mun toinen puolisko, ollaan kuin yö ja päivä.

Se auttaa mut jaksamaan päivästä toiseen, mä myös autan sitä.

Se tuntuu ainoalta asialta josta voin olla ylpeä, 

tietty mulla on myös hyvä perhe ja hyviä ystäviäkin,

mutta kullan kanssa kaikki menee aina hyvin.

Kaverit ja tutut sanoo, että me ollaan täydellinen pari.

Ehkä me ollaankin, ainakin tässä elämäntilanteessa.

Rakastan sua.

Mene edeltä, kyllä se jää kantaa, 

Ole rauhassa, tiedät mä sua seuraan, 

Kyllä se jää kantaa, nyt sulje jo silmäsi.

ilman lokeroa sulla ei oo paikkaa

Nukun liikaa, silti vituttaa herätä, sirpaleet lattialta kerätä, ne on liian terävät, mä nukun liikaa.

Koulukaverit ihmettelee, miksi oon niin vähän koulussa.
Miksi en käy missään? Tai ehkä ne ei edes huomaa, ei niitä kiinnosta.
Ne unohtaa mut vähitellen kokonaan, jos en kävisi koneella,
kukaan ei muistaisi edes mun nimeä.
"Hei oliks toi meidän koulussa joskus? Vähänkö se on erinäkönen.."
Ei ne tajua, että ne on suurin syy siihen,
miksi eristäydyn kokoajan enemmän ja enemmän.
Neljän seinän sisällä on turvallista, oma sänky on paras paikka.
Kaks tuntia koulussa ja kotiin nukkumaan.
Herään, syön, katon salkkarit. Nukun ehkä lisää.
Katon lisää telkkaria, otan unilääkkeen ja meen takasin nukkumaan.
Seitsemältä herätys, puen päälle, meikkaan, lähden kouluun.
Tällä kertaa neljä tuntia, ihan liikaa. Haluan jo kotiin nukkumaan.

ei apua jonossa oireilemassa, terveille koulussa kelpaamassa,

koulut kussu, et saa duunii ja kuka vittu raggarii huolii?

Kaikki katsoo koulussa päälle, niinkuin olis ikinä ihmistä nähnytkään.
Nyt tiedän miltä koulukiusatulta tuntuu. 
Eihän mua kiusata ei, mutta en vaan kuulu tänne.
Jos pahat katseet ja halveksunta lasketaan kiusaamiseksi, 
mua kiusataan. Kaikki sielä on täydellisiä, hyvä elämä, terve mieli.
Sellanen munkin pitäis olla. Muttakun en oo.
Ehkä mussa on vikaa, oon rikkinäinen.

aina helppo osotella saatana, mut säki taidat olla vaan opintomatkalla.